EU:n ulkopolitiikan sisältö ja osa-alueet

EU:n ulkopolitiikan sisältö ja osa-alueet

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

  • Euroopan naapuruuspolitiikka  
  • Euroopan unioni ja muu maailma  
  • Kehitysyhteistyö ja kehitysmaat
  • Konfliktinesto 
  • Laajentuminen
  • Rauhanturvaoperaatiot 
  • Siviilikriisinhallinta 
  • Yhteistyöohjelmat EU:n ulkopuolisten maiden kanssa 

Komission vastuulla

  • Ulkopolitiikka Humanitaarinen apu (humanitaarisen avun pääosasto ECHO)  
  • Kansainvälinen kauppa ja kauppasopimukset (ulkomaankauppa)   

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) kattaa laajasti kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset.

EU:lla ei ole omaa armeijaa, mutta Maastrichtin sopimus antaa unionille mahdollisuuden luoda yhteinen puolustus. Tähän vaadittaisiin Eurooppa-neuvoston eli Euroopan päämiesten yhteinen päätös. Lisäksi jäsenmaiden kansallisten parlamenttien tulisi hyväksyä päätös.

Tällä hetkellä jäsenmaat tarjoavat tehtäväkohtaisesti omia resurssejaan ja sotilasjoukkojaan muun muassa yhteisiin aseidenriisunta- ja humanitaarisiin toimiin, konfliktinestoon ja rauhanturvaamistehtäviin, väestön evakuointiin, neuvontaan ja tukeen sotilasasioissa sekä kriisinhallintaan.

Tällä sivulla:

Yhteinen kauppapolitiikka

EU:n ulkosuhteisiin kuuluu unionin yhteinen kauppapolitiikka. 28 jäsenmaan unioni on maailman suurin kaupankävijä  -  sen osuus maailman tuonnista ja viennistä on noin 20 prosenttia.

Kuva: Euroopan komissio / Adam Berry
Kauppakomissaari Cecilia Malmströn TTIP-neuvotteluissa Saksassa tammikuussa 2016.
Kauppakomissaari Cecilia Malmströn TTIP-neuvotteluissa Saksassa tammikuussa 2016.

Kaupankäynnin vapauttaminen oli yksi keskeisistä tavoitteista kun unioni perustettiin. Kaupan ja yhteisriippuvuuden uskottiin olevan myös tae rauhasta. EU:n kauppapoliittisiin välineisiin kuuluvat muun muassa yhteiset ulkotullit, polkumyynninvastaiset toimet sekä erityistullit unionin ulkopuolelta tuleville, kilpailua vääristäville tuotteille.

Unioni toimii myös vienninedistämisessä. Maailman kauppajärjestö (WTO) on olennainen osa EU:n kauppapolitiikkaa, ja unionin jäsenmaat noudattavat sen säädöksiä. EU:n taloudelle tärkeintä on säilyttää kilpailukyky, lisätä kasvua ja vakiinnuttaa kansainvälisesti sovitut säännöt.

Kauppapolitiikka kuuluu EU:n yksiomaiseen toimivaltaan: kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa EU:n jäsenvaltioita edustaa Euroopan komissio. Komissio tekee kuitenkin tiivistä yhteistyöstä jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa. EU:n toimivalta kaupan alalla kattaa tavaroiden kaupan lisäksi myös palvelut, tekijän oikeuksien kaupalliset puolet ja suorat ulkomaiset investoinnit.

Suhteet EU:n ulkopuolisiin valtioihin

Euroopan unioni on luonut assosiaatio-, yhteistyö- ja kauppasopimuksia useiden kumppaneiden kanssa tiivistääkseen suhteitaan unionin ulkopuolisiin maihin. Kumppanuutta vaalitaan niin Euroopan läheisten naapurivaltioiden kuin kaukaisten suurvaltojenkin kanssa.

Suhteiden hoitamiseksi EU harjoittaa päivittäistä diplomatiaansa ja järjestää säännöllisiä huippu- ja ministerikokouksia. 

Kehitysyhteistyö

EU on maailman suurin yksittäinen kehitysavun antaja. Vuonna 2014 EU ja jäsenmaat yhdessä antoivat kehitysapua noin 58 miljardin euron verran.

Kehitysavulla vähennetään köyhyyttä ja tuetaan parempaa ympäristöä ja infrastruktuuria, ihmisoikeuksien- ja tasa-arvon toteutumista ja kestävää kehitystä. EU on sitoutunut YK:n Agenda 2030 kestävien kehityksen tavoitteisiin.

Euroopan unioni
EU:n kehitysavulla parannetaan muun muassa koulujen infrastruktuuria.
EU:n kehitysavulla parannetaan muun muassa koulujen infrastruktuuria.

EU keskittää apuaan kaikkein köyhimmille ja vähiten kehittyneille maille. Vuosina 2014–2020 noin 75 prosenttia EU:n tuesta suunnataan köyhimmille maille. EU tarjoaa maailmalla sekä kehitys että humanitaarista apua.

Kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan piiriin eli jäsenmailla ja EU:lla on omat kehityspolitiikkansa. EU:ssa sovitaan yhteisistä kehitysyhteistyön tavoitteista päällekkäisyyksien välttämiseksi. EU:n kehityspolitiikka sovitetaan yhteen myös muiden politiikan alojen toimien kanssa. EU:n kehitysyhteistyön tavoitteista ja toimenpiteistä vastaa EuropeAid ja Euroopan ulkosuhdehallinto. EU:n kehitysyhteistyötä ohjaa kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus.

EU:n kehitysyhteistyötä rahoitetaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) kautta. Lisäksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT-maiden) maiden kehitysyhteistyötä rahoitetaan Euroopan kehitysrahastosta (EKR), joka on EU:n budjetin ulkopuolella.

Sotilaallinen kriisinhallinta

EU on ollut mukana kriisinhallintatehtävissä useissa maailman kriisipesäkkeissä. EU:n kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen on unionin jäsenvaltioille vapaaehtoista; valtioilla on oikeus päättää kansallisesti operaatioihin osallistumisesta.

Euroopan komissio
EU:n Atlanta-operaatio on turvannut mm. ruokakuljetuksia Somalian rannikolla.
EU:n Atlanta-operaatio on turvannut mm. ruokakuljetuksia Somalian rannikolla.

Unionin sotilaallisen kriisinhallinnan kehittämiseen ovat vaikuttaneet ennen muuta kokemukset 1990-luvun Länsi-Balkanin kriiseistä sekä Afrikan konfliktit. Sotilaallista kriisinhallintaa on alettu kehittää koska unionilla ei aina ole ollut riittävää kykyä toimia kriisien ennaltaehkäisemiseksi ja konfliktien ratkaisemiseksi.

EU on kehittänyt yhteisiä voimavarovaan esimerkiksi sopimalla vuonna 2004 nopean toiminnan taistelujoukkojen muodostamisesta. Näillä joukoilla on kyky siirtyä kriisialueille nopeasti. Taistelujoukkoja voidaan käyttää joko erillisenä kriisinhallintajoukkona tai osana laajempaa operaatiota, esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatioissa.

Unionin taisteluosastot ovat olleet täydessä toimintavalmiudessa vuodesta 2007. Taisteluosasto koostuu noin 1 500–2 500 sotilaasta. Kerralla valmiudessa on kaksi osastoa. Tavoitteena on, että unioni kykenisi lähettämään tarvittaessa taisteluosaston kahteen eri kriisinhallintaoperaatioon samanaikaisesti.

Toistaiseksi nopean toiminnan joukkoja ei ole käytetty kriisialueilla.

EU:n tavoitteena on ollut kyetä saattamaan 60 päivässä toimintavalmiuteen 60 000 sotilasta käsittävä, ns. Petersbergin tehtäviin eli humanitaarisiin ja pelastustehtäviin, rauhanturvaamiseen sekä taistelujoukkojen tehtäviin kykenevä kriisinhallintajoukko, jota voitaisiin ylläpitää vähintään vuoden ajan. 

EU pyrkii kehittämään kriisinhallinnassa käytettäviä sotilaallisia voimavarojaan edelleen vuonna 2004 hyväksytyn yleistavoitteen (Headline Goal 2010) mukaisesti.

Vuonna 2004 perustettu Euroopan puolustusviraston (European Defence Agency), on ollut merkittävä askel EU:n sotilaallisten voimavarojen kehittämisessä.

Siviilikriisinhallinta vie asiantuntija-apua kriisialueille

Siviilikriisihallinta tarkoittaa muun muassa asiantuntijoiden lähettämistä Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen operaatioihin kriisialueille, sekä alueille, joilla oikeusjärjestelmän rakenteet kaipaavat tukea ja koulutusta.

Kuva: Euroopan komissio
EU:n poliisioperaatio Afganistanissa on ollut käynnissä vuodesta 2007.

Näillä alueilla yhteiskunnan keskeisimmät toiminnot kaipaavat usein ulkopuolista vahvistusta, esimerkiksi poliisitoiminnan, oikeuslaitoksen, rajavartioinnin, tullilaitoksen, vankeinhoitolaitoksen sekä muun hallinnon kehittämisessä. Siviilikriisinhallinnan tehtävät ovat usein tarkkailu-, koulutus- ja neuvontatehtäviä.

Unionin siviilikriisinhallintaoperaatioiden tehtävät voivat koskea myös rauhan- tai tulitaukosopimusten valvontaa sekä vähemmistökysymysten, demokratian ja turvallisuussektorin kehityksen edistämisestä.

Konfliktin ja sodan jälkihoito edellyttää yleensä aina rauhanturvaamista, humanitaarista apua ja jälleenrakentamista.

Suomi aktiivinen siviilikriisinhallinnassa

Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen siviilikriisinhallintaan. Suomen kannalta keskeisin siviilikriisinhallinnan toimija on Euroopan unioni. Suomi osallistuukin suurimpaan osaan unionin siviilikriisinhallintaoperaatioista tai tukitoimintoinnoista.

Suomessa ulkoasiainministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan poliittisesta ohjauksesta ja päättää niistä operaatioista, joihin suomalaiset asiantuntijat osallistuvat. Osallistumisesta koituvat kulut katetaan ulkoasianministeriön budjetista.

Sisäasiainministeriö vastaa puolestaan siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista.

EU:n sotilasesikunnassa toimii yksikkö, joka sovittaa yhteen siviili- ja sotilastoimintaa.